Mielestäni vallan kolmijako-oppi ei toimi Suomessa kunnolla
senkään takia, että Poliisihallituksella ja Sisäministeriön virkamiehillä
on sekä lainsäädäntövaltaa että toimeenpanovaltaa. Heillä on myös
oletettavasti erivapaus saada tietoa lakiesitysten sisällöstä ennen muita kansalaisia.
Epäilen että jotkut kansanedustajat tulevat äänestämään HE 179/2018 puolesta, vaikka ovat sitä vastaan, koska pelkäävät seuraavan hallituksen teettävän vielä huonomman esityksen. Kansanedustajien lainsäädäntövalta saattaa olla siis käytännössä vain huonoista esityksistä vähiten huonojen valitsemista. Voisi sitä toki äänestää kaikille esityksille ”EI”.
Konkreettinen esimerkki siitä miten HE 179/2018 rikkoisi sellaisenaan
rikosoikeudellista laillisuusperiaatetta.
Jos lippaan omistaja on erehdyksessä hukannut lippaan ennen ns. latauslaitteita
koskevan lain voimaantuloa, niin hän ei välttämättä kykene luovuttamaan sitä
kuuden kuukauden siirtymäaikana. Laissa ei ole velvoitettu pitämään siitä samalla tavalla huolta, kuin ampuma-aseista ja niiden oleellisista osista. Tällöin laki tekisi hänestä hallussapitorikollisen sellaisen laiminlyönnin perusteella, joka on ollut tekohetkellä laillista. Asiaan toki vaikuttaa se, tulkitaanko esineen olevan henkilön hallussa jos hän ei tiedä missä se on.
Lakiesityksen mukaan muistisairaus olisi peruste peruuttaa aseluvat
Muistisairaat eivät käsitykseni mukaan ole yliedustettuina väkivaltarikostilastoissa.
Arvelen että merkittävin vaara joka liittyy heidän hallussa oleviin ampuma-aseisiin on se, että niitä saatetaan varastaa, jos ne johonkin unohtuvat.
Siinä mielessä itselataavat irtolippaalliset aseet ovat suurempi riski, koska ne ovat halutumpia laittomilla markkinoilla kuin esimerkiksi tavalliset taittopiippuiset haulikot.
Ainakaan pelkät lippaat ilman niiden kanssa yhteensopivia ampuma-aseita eivät aiheuta käytännöllisesti katsottuna minkäänlaista vaaraa vakavasti sairaidenkaan hallussa. Harmia ne voivat kuitenkin aiheuttaa rikossyytteiden ja aselupien menettämisten muodossa, jos HE 179/2018 menee sellaisenaan läpi.
HE 110/2018 tarkoitus on pidentää aikaisemman lain siirtymäaikaa, koska lakia
ei muuten voitaisi noudattaa. Siksi se on tarkoitettu tulemaan voimaan
1. päivänä joulukuuta 2018.
HE 179/2018 on eri esitys. Sillä on tarkoitus laittaa täytäntöön uusi asedirektiivi. Edelleenkin siinä on mielestäni suurin vika se, että se säätäisi useimpien ampuma-aseiden lippaiden hallussapidon pääsääntöisesti laittomaksi ja myös ampuma-aserikokseksi, vaikka tuliasedirektiivi ei sitä välttämättä vaadi. Direktiivissä lukee ns. latauslaitteiden hallussapidon osalta ainoastaan seuraavasti.
”Jäsenvaltioiden on varmistettava, että B luokkaan kuuluvan ampuma-aseen
hankinta- ja hallussapitolupa peruutetaan, jos havaitaan, että henkilöllä,
jolle mainittu lupa on myönnetty, on hallussaan latauslaite, joka sopii
asennettavaksi keskisytytteisiin itselataaviin kertatuliaseisiin tai
lippaallisiin kertatuliaseisiin ja jonka
a) kapasiteetti on yli 20 patruunaa; tai
b) kapasiteetti on yli 10 patruunaa, jos kyse on pitkistä ampuma-aseista,
paitsi jos kyseiselle henkilölle on myönnetty lupa 6 artiklan mukaisesti tai
hänelle on myönnetty lupa, joka on vahvistettu tai uudistettu taikka jota on
jatkettu 7 artiklan 4 a kohdan mukaisesti.”
Uusien kapasiteettirajat ylittävien lippaiden hankkiminen keskisytytteisiä
itselataavia ampuma-aseita varten on eri asia, kuin ennen lain voimaantuloa
hankittujen esineiden hallussapito.
