Tässä asioita mietittyäni olen päätynyt siihen, että ainakin itse ehdotan sisäministeriölle
menetelmiä lippaiden kapasiteetin rajoittamiseen. Muut henkilöt ja järjestöt saavat tehdä asiassa
omat päätöksensä. Olen tietoinen siitä, että jos Suomessa määritellään asetukseen erilaiset
kapasiteetin rajoitusmenetelmät kuin muualla, niin se saattaa aiheuttaa harmia muihin maihin
matkustaville urheiluampujille. Tässä saattaa käydä niinkin, että EU-tasoisia kapasiteetin
rajoitusohjeita ei määritellä, mutta kuitenkin direktiivi pysyy voimassa ja sitä sovelletaan eri tavoin eri
maissa ja ampumaharrastajat saattavat joutua käyttämään eri lippaita esimerkiksi Puolassa, Saksassa ja
Ranskassa. Olisi toki etunsa siinä, jos ensin selvitettäisiin minkälaisia menetelmiä muissa
EU- ja Schengen-maissa sallitaan.
Koska uusi aselaki tulee todennäköisesti ensi kesänä
voimaan, niin aikaa asian selvittämiseen ei välttämättä ole riittävästi. Pidän kuuden kuukauden
siirtymäajan takia kuitenkin kiireellisenä rajoitusmenetelmien säätämistä asetuksella. Oikeusturvan
kannalta olisi parasta tehdä kapasiteetin rajoittaminen erikseen asetuksessa sallitulla tavalla. Vaikka
joku asetuksessa sallittu rajoitusmenetelmä ei olisi käytännössä pysyvä, niin se olisi kuitenkin aselain
tarkoittamassa mielessä pysyvä, jos se olisi erikseen asetuksessa määritelty pysyväksi.
Saavutettujen etuuksien säilyttämislauseke viimeistään 12.6.2017 luvitetuille aseille ei myöskään
koske muita kuin itselataavia aseita. Kuitenkin yli 10 patruunan lippaita on ainakin jonkin verran
käytössä myös aseissa, joiden toimintatapa on lippaallinen kertatuli.
Esimerkiksi seuraavalle Oulun asepajan valmistamalle kiväärimallille ei saisi ns. erityisen vaarallisen
aseen lupaa, jolla saisi käyttää siihen sopivia lippaita. http://www.oulunasepaja.fi/muutos21.jpg
Siksi niiden omistajilla on syytä olla mahdollisuus muuntaa lippaansa 10 patruunan kapasiteettisiksi.
Mitä enemmän laillisia vaihtoehtoja lippaiden omistajilla on, niin sitä vähemmän
lippaita todennäköisesti tullaan laittomasti kätkemään. Sen että niillä lippaiden
omistajilla, jotka eivät saisi aselupiensa perusteella pitää niitä hallussa normaalikapasiteettisina
olisi mahdollisuus muuntaa ne pienikapasiteettisiksi ei ainakaan välttämättä tarvitsisi olla pois
niiltä urheiluampujilta, jotka kuljettaisivat lippaita ulkomaille. Ne toiminta-ampujat, jotka
matkustelevat lippaidensa kanssa ulkomailla saavat usein pitää lippaitaan normaalikapasiteettisina
aselupiensa perusteella tai he saattavat voida ne väliaikaisesti luovuttaa jollekin niiden hallussapitoon
oikeutetulle. Syrjäseutujen lippaiden omistajilla on kuitenkin huonommat mahdollisuudet tehdä niin.
Yleisesti urheiluammunnassa käytettäviin aseisiin löytyy myös usein kohtuullisen hintaisia
tehdasvalmisteisia pienikapasiteettisia lippaita. Sen sijaan joihinkin harvinaisempiin asemalleihin
ei välttämättä löydy.
Myöskin vapaaehtoisessa maanpuolustuskoulutustoiminnassa olisi mahdollisesti käytännöllisempää
käyttää rajoitettuja lippaita, koska sellaisten katoaminen ei olisi niin vakava asia, jos sellaisia
ei luokiteltaisi aseiden osiksi.
Myönnän ajavani tässä asiassa omaa etuani. Olen ajatellut
valmistaa tuliaseiden lippaita ja hylsyjä käyttäviä ilmapyssyjä. Saisin mahdollisesti käyttää sellaisissa
vain pienikapasiteettisia lippaita. Olen myös ajatellut myydä pienikapasiteettisiksi muunnettuja
lippaita. Intressiristiriitoja ei voida nyt kuitenkaan välttää.
Asioiden suhteuttaminen on vaikeaa. Esimerkiksi ei tiedetä montako pääsääntöisesti kielletyiksi
aseiden osiksi muuttuvaa lipasta ja niiden omistajaa on Suomessa. Oma arvioni kyseisten esineiden
määrästä on 1-5 miljoonaa. Puolustusvoimat on myynyt noin 1,5- 2 miljoonaa lipasta. Omistajien
määrästä tiedetään sitäkin vähemmän. Mielestäni mahdollisuus muuntaa lippaita pienikapasiteettisiksi
on ja olisi ollut parempi ratkaisumalli myös Suomi KP:n, Emman ja Lahti-Salorannan lippaiden
luvanvaraistamatta jättämiseen, kuin ns. 1946-poikkeus.
Koen myös kapasiteetin rajoittamisen mahdollistavat hallintovaliokunnan lisäykset
suurella työllä saavutetuksi muokkaukseksi lakiesitykseen, josta toivottavasti on käytännössäkin hyötyä.
Aaro Kustaanheimo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti